Vääränlaista liikettä väärässä paikassa
Lievästi tai vaikeasti vammaisten tuki- ja liikuntaelimistössä on rakenteellisia puutteita, jotka voidaan havaita henkilöä tutkittaessa. Liikkuvuustestissä voidaan havaita, ettei liike lähde normaalista paikastaan. Samalla voidaan havaita, että liikkeessä ovat mukana myös sellaiset kehon osat, jotka eivät normaalisti siihen osallistu. Tällöin tapahtuu vääränlaista liikettä väärässä paikassa. Mitä tällä tarkoitetaan?
Esimerkkinä voidaan käyttää yksinkertaista käden liikettä. Kun CP-vammainen nostaa kätensä ylös tai käyttää käsiään painonkannatteluun, lapaluun havaitaan olevan hyvin epävakaa. Lapaluun pitäisi pysyä tukevasti paikoillaan, mutta se pääseekin siirtymään alueelle, jonne se ei normaalisti kuuluisi. CP-lapsella lapaluu saattaa tyypillisesti siirtyä ylöspäin, liukua selkärangan yli viereiselle puolelle tai liukua sivulle kainalon alueelle (ks. alla olevat kuvat). Lapaluun normaalista poikkeavan siirtymisen vuoksi useiden lihasten kiinnityskohdat siirtyvät eivätkä lihakset saa tarvitsemaansa tukea pystyäkseen supistumaan tehokkaasti. Tällöin lihakset ovat kuin kierrejousia, joita yritetään venyttää samalla, kun niiden kiinnityskohdat pääsevät liikkumaan. Jos jousen kiinnityskohta ei pidä, ei jousta saada venytettyä kunnolla. Samalla tavalla käsivarsien lihaksilta puuttuu vakaa tukipiste, jota tarvitaan, kun käsillä olisi tarkoitus nostaa tai kantaa tai kun tarvittaisiin hienomotoriikkaa. Tukea ei löydy myöskään painonkannatteluun.
Kun terve lapsi tekee saman liikkeen, lapaluut pysyvät selässä paikoillaan ja kiertyvät käsien liikkuessa, mutteivät siirry sivuun tai niskaan päin, ja pysyvät aina toisen ja seitsemännen rintanikaman välisellä alueella (ks. alla olevat kuvat). Näin ne antavat käsivarsille niiden tarvitseman tuen.
Alla olevan kuvan lapsen lapaluut ovat epävakaat. Kun hänet asetetaan painonkannattelua vaativaan asentoon, ei epävakaa lapaluu anna tukea kyynärpäällä tapahtuvaa painonkannattelua varten. Kun kuormitus tulee kyynärpään suunnasta, lapaluu antaa periksi ja siirtyy selkärankaa kohti. Olkanivel, joka sekin on heikko, pettää alta ja lapsi kaatuu.
Normaalisti myös hartiarenkaaseen kiinnittynyt solisluu antaisi edellisen esimerkin tilanteessa tukea lapaluulle kehon etupuolelta. Kehon syvien faskiarakenteiden heikkouden vuoksi solisluu on kuitenkin eri asennossa kuin terveellä henkilöllä: se voi olla uponneena ylimpiä kylkiluita kohti tai kääntyneenä sisäänpäin niskaa kohti. Vaikeimmin vammaisilla lapsilla solisluun toinen pää jopa erottuu tyypillisesti selkäpuolella. Nostettaessa käsiä ylös solisluun pitäisi pysyä suunnilleen paikallaan, mutta syvien faskiarakenteiden heikkouden vuoksi solisluu kääntyykin sisäänpäin ja uppoaa vielä syvemmälle. Tällaisessa tilanteessa lapsella on tyypillisesti myös hyvin liikkumaton olkanivel. Tämän vuoksi kaikki käsivarren liikkeet lähtevät lapaluun ja solisluun vääränlaisesta liikkeestä. Vastaavaa vääränlaista liikettä väärässä paikassa voidaan havaita koko kehon alueella eri osissa kehoa.
ABR-kuntoutuksella voidaan korjata kehon syvien faskiarakenteiden heikkoutta ja tasapainottaa tuki- ja liikuntaelimistöä. Tämän kompressionaalisen heikkouden korjautuminen korjaa myös väärässä paikassa tapahtuvan vääränlaisen liikkeen.