Mitä on faskia?

Fysioterapeutti Matti Melanen on ystävällisesti antanut yhdistykselle luvan käyttää hänen selkokielistä kuvaustaan faskiasta, jotta faskia käsitteenä avautuisi paremmin myös meille maallikoille ilman monimutkaisia ammattitermejä.

Kiitokset Matille!

Painovoimasta

Siitä lähtien, kun synnymme tälle planeetalle ja siihen asti, kunnes kuolemme, olemme planeettamme painovoiman vaikutuksen alaisia. Meidän kehomme ovat kolmiulotteisia kappaleita planeetan painovoimakentässä, jossa meidän pitää toimia ja elää. Meidän ja muidenkin elollisten kohdalla, painovoima joko vetää meitä alaspäin, heikentäen toimintakykyämme ja ennen pitkää rikkoen rakenteemme. Tai se kannattelee meitä, luoden nostetta ylöspäin, tehden liikkumisesta ja elämisestä helppoa ja vaivatonta. Kaikki riippuu siitä miten me pidämme itsemme ja olemme tuossa painovoimakentässä.

Ymmärrämme painovoiman vaikutuksia eri rakenteisiin rakennustekniikan kautta. Rakentaessa olemme tekemisissä pysty- ja vaakasuorien linjojen kanssa maan vetovoimaan nähden. Tällaisten elementtien käyttö on helpoin tapa saada esimerkiksi talo rakennettua ja kantamaan painoa. Pystymme pinoamaan erikokoisia kappaleita päällekkäin, kunhan kappaleiden painopisteet ovat toistensa päällä. Vinojen rakenteiden käyttö on hankalampaa, koska ne joudutaan erikseen joko tukemaan alhaalta tai ripustamaan ylhäältä. Näitä fysiikan lakeja noudattaen saamme rakennettua tasaisen perustuksen päälle tukevan talon, joka pysyy pystyssä ja pystyy täyttämään tehtävänsä kiinteänä rakenteena, joka tuo suojaa ja jossa voi asua.

Entä jos maaperä vajoaa talon yhden kulman alta? Mitä tapahtuu talon rakenteelle? Mitä tapahtuu oville ja ikkunoille? Mitkä rakenteet joutuvat suurimman rasituksen alle, yhden kulman vajotessa alaspäin?

Samat fysiikan lait pätevät ihmisenkin rakenteeseen. Meidän rakenteemme tarkoitus on liikkua, ei pysyä paikallaan. Ihminen ei siis voi rakentua samalla tavalla, kuin talo rakennetaan.

Ihmisen rakenteesta

On helppoa ajatella, että ihmisenkin rakenne olisi yhtä yksinkertainen, kuin edellä mainitulla talolla. Kun kiinteät elementit, luut, saadaan päällekkäin sopivassa suhteessa, planeetan vetovoima kulkee painoa kantavien rakenteiden kautta. Näin meillä on pystyssä pysyvä rakenne, jonka pystyssä pysyminen on taloon verrattuna todella paljon monimutkaisempaa. Mutta ihmisen on tarkoitus liikkua. Pysyykö tämä herkästi koossa oleva rakennelma erikokoisia ja näköisiä kappaleita koossa, mikäli sille antaa vähän vauhtia?

Tiedetään, että ihmisessä on luuta ja lihasta. Kuten edellä mainitsin, oletetaan että, kun luut saadaan päällekkäin, me pysymme pystyssä. Mutta mikä pitää tuota järjestystä yllä? Lihaksen tarkoitus on liikuttaa meitä, sen se tekee supistumalla sekä kyvyllään venyä. Liikkuminen on pitkälti tahdonalaista ja sillä on yleensä tarkoitus. Lihas liikuttaa meitä siitä asennosta, jossa olemme. Asennolla voidaan tarkoittaa seisomista, istumista, jo liikkeellä olemista jne. josta suoritamme jonkin tehtävän. Menemällä pienempiin kokonaisuuksiin, asennolla voidaan tarkoittaa luisten rakenteiden suhdetta toisiinsa nähden.

Toimiakseen hyvin lihaksen on oltava rento. Silloin sillä on parhaat olosuhteet supistua ja venyä, saada aikaan liikettä. Supistuessaan lihas lyhentää kiinnityskohtiensa välimatkaa, eli tuo luisia rakenteita lähemmäs toisiaan. Esimerkiksi, jotta kyynärvarsi voidaan saada koukkuun supistamalla hauislihasta, tulee kyynärvarren ojentajien venyä. Sama toimii myös päinvastoin, hauiksen tulee venyä, jotta kyynärvarsi saadaan ojennettua. Liikkeen tapahtuessa kyynärvarsi tulee lähemmäs olkapäätä tai menee kauemmas siitä, kyynärvarren ja olkapään luisten rakenteiden suhde siis muuttuu liikkeen aikana. Entä jos tuo suhde on jo valmiiksi muuttunut? Kyynärpää onkin koko ajan koukussa ”rentona”. Kaikki tietävät jonkun, jonka hartiat ovat lysähtäneet, selkä on liian notkolla, polvet yliojentuvat.. jonka luisten rakenteiden suhde - jonka asento - on muuttunut siitä mallista, joka fysiikan lakien mukaan kannattelee painoa. Jos kyynärvarren ”asento” on olla koukussa, ovatko sitä liikuttavat lihakset rentoja? Eikö hauislihas ole jo valmiiksi supistuneena - lyhentyneenä, jolloin ojentajien tulee olla jo valmiiksi venyneenä? Pystyvätkö ne toimimaan yhtä tehokkaasti?

Jos lihaksen tarkoitus on liikuttaa meitä, ja liikkeellä on yleensä jokin tarkoitus. Niin onko esimerkin mukaisesti kyynärpään tarkoitus olla koukussa, eikä suorana ja rentona. Jännitetäänkö sitä koko ajan siihen tilaan? Lähetätkö koko ajan aivoistasi signaalia käsivarteesi - ole koukussa? Ehkä, mutta todennäköisemmin ei. Mitäs sitten? Mikä ylläpitää asentoa, luiden välistä suhdetta toisiinsa, luoden siten linjan jota pitkin planeetan vetovoima vaikuttaa meihin?

Vastaus löytyy sidekudoksesta eli faskiasta

Jos olet käsitellyt lihaa, tiedät mitä sidekudos on. Se on valkea kalvo lihan päällä, joka leikataan pois. Yhtälailla ihmisenkin kehoa operoitaessa, sidekudos on vain tiellä ja sitä leikellään surutta auki, kun halutaan päästä käsiksi johonkin tiettyyn rakenteeseen: luuhun, lihakseen, jänteeseen, sisäelimiin. Sen roolia meidän rakenteessamme ei ymmärretä.

Faskia eli sidekudos on järjestelmä, joka kattaa koko kehomme. Meitä ei olisi ilman faskiaa. Jos faskian saisi jotenkin poistettua kehostamme, olisimme muodoton kasa kehomme rakennusaineita maassa. Faskian tarkoitus on antaa muotoa ja tukea muodostamaansa rakennetta. Se on ainetta, joka sitoo esim. kaksi lihassolua kiinni toisiinsa, muodostaen suurempia ja suurempia rakennelmia - lihassyitä, kiinnittäen niitä toisiinsa muodostaen lihaksen, jonka se sulkee sisäänsä edellä mainitulla kalvolla antaen sille lopullisen muotonsa - esim. hauislihas, jonka se kiinnittää luisiin rakenteisiin. Muodostaen yhä suurempia kokonaisuuksia - käsivarsi, ylävartalo, koko keho - antaen meille muodon ja raamit, jossa tietoisuutemme voi asua.

Lihas on sidottu faskiaan, kehossamme ei ole erittelyä. Lihaksen ja faskian yhteistä rakennetta kutsutaan myofaskiaksi. Faskian antaessa muodon lihakselle, se myös määrittelee tilan, jossa lihas voi toimia. Miksi tämä on tärkeää ymmärtää? Koska faskia muuttuu. Faskia lyhenee ja paksuuntuu, se voi ohentua ja venyä, se kehittää uusia kytköksiä.

Faskian yhdistää kehossamme tiettyjä lihaksia toisiinsa, muodostaen päästä varpaisiin ja sormiin asti ulottuvia linjoja, jotka tietyissä pisteissä kiinnittyvät luisiin rakenteisiin. Näitä myofaskiaalisia (lihas-faskia), linjoja kulkee eri kerroksissa toistensa lomassa ja niiden tarkoituksena on välittää voimaa sekä myös rasitusta tasaisesti koko kehoon. Faskian lyhentyessä jossain kohtaa näitä linjoja, sen paikallinen lyhentyminen vaikuttaa koko linjaan, sekä kaikkiin muihin linjoihin, jotka kulkevat samalla alueella, vetäen niitä kohti kiristystä.

Linjoja on kaikkiaan kymmenkunta ja ne kulkevat kehomme edessä, takana, sivuilla, kiertäen kehoamme spiraalimaisesti, pinnalla ja syvällä. Liikkuessamme nämä linjat liukuvat toistensa lomitse. Liukumista tapahtuu myös yksittäisessä linjassa, pinnalla ihon ja lihasta peittävän faskian välillä, sekä lihaksen sisällä olevien faskiakerrosten välillä. Jos liukuminen estyy, se vaikuttaa kyseisen alueen ja sitä kautta myös suurempien kokonaisuuksien liikkuvuuteen.

Jos hauislihaksen faskia lyhenee; antaessaan muodon lihakselle, faskia lyhentyessään pakottaa lihaksen pienempään ja lyhyempään tilaan - lihas on tällöin lukkiutuneena supistukseen tai konsentriseen jännitykseen. Kuten edellä mainittiin, lyhentyessään hauislihas tuo kyynärvartta lähemmäs olkapäätä - luisten rakenteiden suhde muuttuu, ilman aktiivista liikettä. Jos hauislihas on faskian muutoksen myötä pakotettu lyhyempään tilaan, kyynärvarsi on koukistettuna ja kyynärvarren ojentajalihasten on oltava venyneinä, näin ollen myös ojentajat ovat lukkiutuneet venytykseen tai eksentriseen jännitykseen.

Toisin, kuin alussa mainittu talo, joka pysyy kasassa sen rakenteiden muodostaessa jatkumon, jossa ylempien kappaleiden paino lepää alempien varassa. Meidän kehomme pysyy kasassa ja järjestyksessä myofaskiaalisten linjojen tasapuolisen jännitteen avulla. Ymmärtääksemme myofaskian jännitettä, meidän täytyy uudelleen ajatella luiden tarkoitusta. Ne ovat kehomme painoa kannattava elementti, mutta niiden tarkoitus on myös luoda tilaa, jossa liike ja ruumiintoimintomme pystyvät sujuvasti tapahtumaan sekä luoda jännitettä myofaskiaan työntämällä sitä sisältä ulospäin. Tämä on helpompi ymmärtää, kun unohtaa vallalla olevan ajattelutavan, jossa meissä on osia - kuin koneessa. Ihminen kasvaa sisältä ulospäin, hedelmöittyneestä munasolusta monimutkaiseksi olennoksi. Luun kasvaessa pituutta se kasvattaa myofaskian kiinnityskohtien välimatkaa toisiinsa nähden, pingottaen pehmytkudosta, luoden jännitteen joka puolestaan pitää luun paikallaan, järjestyksessä muihin luisiin rakenteisiin nähden.

Tällaiselle rakenteelle on geometriassa ja arkkitehtuurissa englanninkielinen käsite: tensegrity, joka tulee sanoista tension (jännite) ja integrity (yhtenäisyys, ehjyys). Eli rakenne, jonka muoto ja toiminta pysyvät eheänä ja yhtenäisenä kiinteiden kappaleiden venyviin kappaleisiin muodostaman jännitteen ansiosta.

Kun viemme tämän suurempaan mittakaavaan huomaamme, että myofaskiassa tapahtuvat jännitteen muutokset muuttavat koko kehomme luisten rakenteiden suhdetta toisiinsa nähden, muuttaen meidän asentoamme olla, josta me liikumme. Kun luisten rakenteiden suhde muuttuu, muuttuu myös linja, jota pitkin painovoima vaikuttaa meihin. Tällöin kehomme paino laskeutuu rakenteille, joiden tarkoituksena ei ole kantaa painoa.