Kuormituskato

Ihmiskehoon kohdistuu jatkuvasti kuormitusta ihmisen liikkuessa ja ollessa paikoillaan. Kuormitus välittyy koko kehon läpi viskoelastisen faskiaverkoston kautta paineen ja jännityksen vaihteluna samaan tapaan kuin aalto etenee vedessä. Jatkuva, tasaisesti jakautuva kuormitus on kudosten hyvinvoinnin edellytys.

Kuormituskato (stress shielding) on ilmiö, joka on havaittu esimerkiksi implantti- tai proteesipotilailla. Ilmiössä on kyse siitä, että tiheästä materiaalista, kuten metallista tai muovista, tehty implantti tai proteesi imee itseensä kehoon kohdistuvaa kuormitusta. Samalla implanttia tai proteesia ympäröivät kudokset jäävät ilman kuormitusta ja alkavat vähitellen haurastua. Ensimmäiseksi tämä huomattiin lonkkaproteesileikkausten yhteydessä. Kun lonkkaproteesi istutetaan muutoin terveeseen luukudokseen, tämä luuta tiheämpi materiaali imee itseensä kuormituksen, joka jakautuisi normaalisti koko reisiluun alueelle päivittäisen liikkumisen ja painonkannattelun tuloksena. Kun kuormitus imeytyykin proteesiin, ei viereinen luukudos saa riittävästi kuormitusta, jolloin luuntiheys alkaa kuormituksen puutteessa heikentyä. Lopulta luukudoksesta tulee liian huokoinen, eikä proteesi pysy enää paikallaan.

Kuormituskatoilmiö vaikuttaa myös CP-vammaisten ja muiden liikuntavammaisten henkilöiden kehossa. CP-vammaiselle on tyypillistä, että osa lihaksista on liian lyhyitä ja spastisia, ja niiden vastavaikuttajalihakset ovat puolestaan liian pitkiä ja alikuormittuneita. Painonkannattelua vaativassa asennossa käy tällöin niin, että lyhyet ja kireät lihakset imevät kuormituksen itseensä ja estävät kuormituksen kohdistumisen niitä ympäröiville kudoksille, nivelille ja lihaksille. Nämä eivät puolestaan saa tarvitsemaansa kuormitusta, ja heikentyvät entisestään. Samalla kireät lihakset muuttuvat yhä kireämmiksi. CP-vamman voidaankin ajatella olevan etenevä: spastiset lihakset muuttuvat vähä vähältä entistä kireämmiksi ja alikuormittuneet rakenteet heikentyvät entisestään. On tärkeää huomioida, että sekä liian lyhyt että liian pitkä lihas ovat toiminnallisesti heikkoja, sillä kumpikaan ei pysty supistumaan tehokkaasti. Lisäksi CP-vammaisen lyhentyneet lihakset ovat heikkojen faskiakerrosten vuoksi ylikuormittuneita, jolloin ne kuluttavat runsaasti energiaa ja väsyvät nopeasti.

CP-vammaisen lapsen kehon faskiarakenteiden heikkous ja tuki- ja liikuntaelimistön epätasapaino johtavat esimerkiksi seisottaessa siihen, että ylikuormittuneet lonkan lähentäjälihakset imevät kuormituksen itseensä ja kiristyvät entisestään. Voidaankin pohtia, miten tehokkaasti esimerkiksi seisomatelineellä pystytään todellisuudessa vahvistamaan lonkkaniveltä ja ehkäisemään lonkkien luksaatiota, kun seisomisen aiheuttama kuormitus ei kohdistu sinne, minne sitä yritetään kohdistaa.

ABR-kuntoutuksessa tehtävillä harjoitteilla pyritään kumoamaan tällaisen kuormituskatoilmiön vaikutukset. Kehon faskiaverkostoja korjaamalla ja vahvistamalla helpotetaan spastisten lihasten ylikuormitusta. Lisäksi ABR-kuntoutuksella saadaan kuormitettua ja sitä kautta vahvistettua myös kehon alikuormittuneita rakenteita, mikä korjaa tuki- ja liikuntaelimistön epätasapainoa. Tämän ansiosta kehoon tuleva kuormitus alkaa vähitellen jakautua tasaisemmin kaikkiin kehon osiin, eikä kuormituskatoilmiö vaikuta enää niin voimakkaasti.