Kompressionaalinen heikkous
Kompressionaalisella heikkoudella tarkoitetaan ABR:ssä keskivartalon eli rintakehän ja vatsaontelon syvien faskiarakenteiden heikkoutta ja sitä, että kehon rakenne luhistuu joko kokonaan tai osittain kehon oman painon alla. Luhistuminen johtuu siitä, etteivät kehon sisäiset faskiarakenteet ole riittävän vahvoja kantamaan ulompana olevia lihas- ja luurakenteita, kun niihin kohdistuu painetta.
Kehon kompressionaalista heikkoutta voidaan kuvata tarkastelemalla maapalloa ja sen selkeästi jakautuneita pituus- ja leveyspiirejä. Jos maapallo alkaisi tyhjentyä ilmapallon tapaan, tasaisesti jakautuneet pituus- ja leveyspiirit alkaisivat siirtyä toisiaan kohti. Tyhjentymisen jatkuessa piirien linjat kiertyisivät ja sotkeutuisivat toisiinsa. Terveellä ihmisellä kehon sisäinen tilavuus ja voimakas faskiaverkosto auttavat säilyttämään luuston ja lihaksiston linjassaan ja etäisyydet kohdallaan samaan tapaan kuin pituus- ja leveyspiirit pysyvät paikoillaan pyöreässä maapallossa. CP-vammaisella kehon sisäinen tilavuus on sen sijaan pienentynyt eivätkä heikot faskiarakenteet jaksa ylläpitää kehon rakennetta, jolloin luiden ja lihasten suhteellinen sijainti vääristyy. Tällöin myös lihastoiminta vääristyy ja tuki- ja liikuntaelimistöön syntyy epätasapaino: osa lihaksista muuttuu lyhyiksi ja spastisiksi, ja niiden vastavaikuttajalihakset jäävät heikoiksi ja alikuormittuneiksi. Faskiakerrosten vääristyminen vaikuttaa välillisesti myös keskushermoston toimintaan. Spastiset lihakset ovat jatkuvassa ylikuormitustilassa, mutta vastavaikuttajalihakset eivät saa hermostollista stimulaatiota lainkaan.
Seuraavissa kahdessa kuvassa on terve lapsi. Vasemmanpuoleisessa kuvassa lapsi istuu sievästi suorassa. Oikeanpuoleisessa kuvassa lapsen asennosta olisi syytä olla jopa hieman vaikuttunut: lapsi ”kelluu” häntä kannattelevan aikuisen käsillä, ja lapsen on mukava olla. Tällä lapsella ei ole kompressionaalista heikkoutta, ja hän kannattelee kehoaan vaivattomasti eri asennoissa.
Alla olevissa kuvissa esiintyy CP-vammaisia lapsia, ja kaikista kuvista näkyy selvästi CP-vammaisen lapsen perustavanlaatuinen ongelma, keskivartalon kompressionaalinen heikkous, jota ABR-menetelmällä pyritään korjaamaan.
Vaikeasti vammaisilla CP-lapsilla rintakehä ja vatsa luhistuvat lapsen oman kehon painon alla. Kyse ei ole vain siitä, ettei lapsi osaisi istua. Lapsen on mahdotonta oppia istumaan, sillä hänen kehonsa heikot rakenteet eivät jaksa kannatella kehon omaa painoa. Kuvien lapset ovat saaneet vuosien ajan fysioterapiaa, jolla ei ole pystytty korjaamaan kehon kompressionaalista heikkoutta.
Kompressionaalinen heikkous on näkyvissä jo lasten ensimmäisten elinkuukausien aikana. Seuraavissa kuvissa on neljän kuukauden ikäinen lapsi.
Jo näin nuorena lapsen rintakehä luhistuu kasaan, ja ero on selvä verrattaessa rintakehän muotoa ensimmäisessä kuvaparissa olevaan terveeseen lapseen, jonka rintakehä ei luhistu kasaan. Samanlaiset heikkoudet rintakehän ja vatsan alueella näkyvät seuraavan kuvan ”lentotestissä” myös vanhemmalla lapsella.
Kompressionaalinen heikkous ei poistu lapsen kasvun myötä. Tilanne päinvastoin vain pahenee, kun lapsi kasvaa ja kehonosat muuttuvat pidemmiksi ja painavammiksi.
Kompressionaalinen heikkous näkyy myös sivusuunnassa.
Heikkous saattaa näkyä erityisen selvästi hengityksen aikana.
Terveen lapsen rintakehä on vahva heti ensimmäisistä päivistä alkaen ja pysyy vahvana läpi elämän. Se ei muuta muotoaan kehon omasta painosta aiheutuvan eikä edes ulkoisen kuormituksen alla.
CP-vammaisen lapsen rintakehä ja vatsanalue eivät kuitenkaan pysty kantamaan edes omasta kehosta tulevaa kuormitusta. Kehonosat antavat periksi, puristuvat kasaan tai luhistuvat. Heikkous voi näkyä koko kehossa (esimerkiksi vaikeissa tetraplegiatapauksissa) tai yksittäisissä kehon osissa (esimerkiksi diplegia- ja hemiplegiatapauksissa). Samaa taipumusta nähdään jopa muilla poikkeavasti kehittyvillä lapsilla, joilla ei perinteisesti ole ajateltu olevan motorisia ongelmia (esimerkiksi autistiset lapset ja ADHD-lapset).
Perinteisellä fysioterapialla ei voida saavuttaa tuloksia, ellei kehon kompressionaalista heikkoutta saada korjattua. Lievemmin CP-vammaiset lapset (GMFCS-tasot I ja II) oppivat kyllä käyttämään epätasapainossa olevaa kehoaan niin hyvin kuin se on heikkoine rakenteineen mahdollista. Vaikeammin CP-vammaisilla (GMFCS-tasot III–V) sen sijaan pakotetusta painonkannattelusta aiheutuva ylimääräinen kuormitus, voimakas venyttely tai mallittamiseen pohjautuvat terapiamenetelmät – jopa voimakkaaseen manipulaatioon perustuvat hoidot – vain lisäävät tuki- ja liikuntaelimistön epätasapainoa, heikentävät lihasten laatua ja pahentavat spastisuutta.
Erityisesti CP-lapsia varten suunnitellulla ABR-kuntoutuksella voidaan korjata kehon kompressionaalista heikkoutta ja vahvistaa keskivartalon syviä faskiarakenteita. Sen avulla voidaan parantaa kaikkia painonkannatteluun liittyviä osatekijöitä. Seuraavissa kuvissa esitetään, miten kehon kompressionaalista heikkoutta on saatu korjattua ABR-kuntoutuksen avulla.
Vaikeasti vammainen lapsi (lokakuu 2006 – kesäkuu 2009)
Vanhempi lapsi (elokuu 2007 – helmikuu 2009)
